Tietoa tanskalais-ruotsalaisista pihakoirista
Koirat ovat tulleet elämääni näyttämään mitä aito ilo on. Ne ovat opettaneet minut avaamaan sydäntäni lisää ja ne ovat näyttäneet kuinka eletään hetkessä. Nauttien ja iloiten.
Pihiksissä on suuri persoonallisuus pienessä, kompaktissa paketissa.
Nämä koirat haluavat olla mukana kaikessa mitä teet. Ihan kaikessa sillä se on niiden luonto.
Pihakoirat ovat alkujaan toimineet maatiloilla rottakoirina ja ovat olleet koko päivän isäntiensä ja emäntiensä mukana talon touhuissa. Sitä nämä koirat kaipaavat edelleen, joten tämä rotu sopii sellaiselle perheelle, jolla on aikaa touhuta koirien kanssa ja joissa koira ei joudu olemaan yksin yli neljää tuntia päivässä.
Koiran voi toki opettaa olemaan yksin pidempänkin, mutta yksinolo ei ole ominaista tämän rodun perimässä ja siksi niiden tulisi olla yksin niin vähän kuin mahdollista.
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pitkään kuulunut ruotsalaisten ja tanskalaisten maatilojen pihapiiriin, mutta pihakoiria on ollut myös muissa Itämeren alueen maissa. Rodun tarkkaa ikää ei ole pystytty selvittämään. Joidenkin lähteiden mukaan pihakoiria olisi ollut jo viikinkiajoilta lähtien, kun taas toisten mukaan rotu olisi ollut olemassa muutamia satoja vuosia. Rotu on yksi sekä Ruotsin että Tanskan vanhimmista koiraroduista.
Nykyisen nimensä tanskalais-ruotsalainen pihakoira sai vuonna 1987 Tanskan ja Ruotsin kennelliittojen hyväksyttyä rodun. Tätä ennen rotua oli kotimaissaan kutsuttu mm. skånenterrieriksi, skrabbaksi, muusakoiraksi ja rottakoiraksi. Suomessa ensimmäinen pentue on syntynyt v. 2000.
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on luonteeltaan pirteä, valpas, ystävällinen ja oppivainen. Pihikset kaipaavat puuhaa tai ne keksivät sitä itse. Silti ne mielellään käpertyvät vilttisi alle, kun otat päiväunet. Lämpöä nämä koirat rakastavat yli kaiken, joten sauna on niille mieluisa paikka lyhyinä annoksina.
Pihakoiraa on alun perin käytetty monenlaisissa tehtävissä, joista tärkein on ollut rotanpyydystys.
Se onkin erinomainen pikkujyrsijöiden pyydystäjä, ja vielä nykyisinkin pihakoiria toimii maatiloilla tässä tärkeässä tehtävässään.
Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran alkuperäinen tehtävä on ollut toimia myös maatilan vahtikoirana, rotanpyydystäjänä ja seurakoirana. Niinpä pihakoiran kuuluu ilmoittaa, kun kotiin tai sen reviirille saapuu vieras. Pihakoiran ei kuitenkaan kuulu jäädä haukkumaan pitkään enää sen jälkeen, kun isäntäväki on reagoinut tulijaan. Yleensä pihakoira onkin iloisesti toivottamassa tulijan tervetulleeksi heti, kun se on haukulla ilmoittanut tulijasta.
Pihakoira on perusluonteeltaan seurallinen ja miellyttävä koira, joka osallistuu aktiivisesti kaikkeen ihmisten ja muiden kotieläinten kanssa puuhailuun.
Vilkas perusluonne edellyttää koiran kasvatukseen panostamista.
Toisaalta pihakoira älykkäänä koirana oppii nopeasti. Energinen pihakoira tarvitsee riittävästi aktiviteettia, pelkäksi sohvakoiraksi siitä ei ole.
Rotumääritelmän mukaan pihakoira on luonteeltaan valpas, tarkkaavainen ja eloisa. Nämä luonteenpiirteet selittyvät myös pihakoiran alkuperäisestä käyttötarkoituksesta maatilan pihapiirin vahtijana. Pihakoira on reviirisidonnainen, mutta on kuitenkin muistettava, että koiran reviirin rajat eivät välttämättä ole samat kuin tontin rajat.
Pihakoira on tarvinnut suurta rohkeutta paimentaessaan karjaa, pyydystäessään rottia ja hiiriä ja karkottaessaan kettuja. Varsinaista riistaviettiä tyypillisellä pihakoiralla ei ole, mutta saalisviettiä niiltä tulee löytyä.
Näiden ominaisuuksien lisäksi pihakoira on eloisa, leikkisä, tasapainoinen, avoin ja ystävällinen.
Pihakoirien yleisestä terveydestä voit lukea lisää täältä ja lisätietoja rodun historiasta saat täältä.